Sepäntyö on täynnä muotoja ja muotoilua
- Vesa Valtonen

- 2 days ago
- 2 min read
Updated: 1 day ago
Seppä ilmarisella sanottiin olleen raudan kesyttämisen taito. Tuota taitoa hän ilmiselvästi käytti teräksisen taikalaitteen, eli sammon takomiseen. Itse koen, että teräksen suurin taika on sen valtava muovaantumiskyky. Normaalilämpötilassa teräs on harmillisen luja vastustaja muodonmuutoksille, mutta lämmön suotuisalla avulla teräksen plastisuus tulee sepän työssä konkreettisesti esiin.
Se mitä tulikuumasta raudasta syntyy on toisinaan ihmetys itse taikurillekin. Mutta tärkein asia, minkä oma seppäopettajani minulle painotti, oli se että ennen kun rauta laitetaan ahjoon lämpeämään, tekijällä pitää olla jokin suunnitelma mitä ja miten se aikoo tehdä. Tämän jälkeen, kun rauta on kuuma, annetaan lekan laulaa ja tehdään se mikä suunniteltiin.
Suunnitelmia voidaan laatia monin eri tavoin. Itse käytän paljon kynää ja paperia, mutta tunnen olevani parhaimmillani, kun suunnitelmat pidetään väljinä ja luovuudelle jätetään tilaa.
Toisinaan suunnitelmia hienosäädetään viikkoja tai kuukausia, toisinaan ne piirretään liidulla pajan lattiaan. Tässä esimerkki siitä, miten tällä jälkimmäisellä tavalla syntyi halkoteline.

Halkotelineen päätyihin oli toivottu sydänaiheistä yksityiskohtaa. Korkeus sai olla noin 800mm ja leveys 1000mm. Päädyin tekemään telineestä noin 400mm syvän.
Hahmottelin annetuilla mitoilla raamit telineen päädystä ja sydäkoristeen tuon aihion sisälle. Samalla kun piirtelin liidulla sydänaihiota, huomasin, että olinkin jo siirtynyt piirtämään telineen pystytangon päähän "lehmänkieli" koukeroa. Tällaista se muotoilu välillä on.
Sitten ei muuta, kuin niin monta rautaa tuleen kuin sielu sietää.
Taivuttelin koukerot ilman sen kummempaa ajatusta, tai ajatus oli, että se koukero. Eka näytti heti kivalta, joten tein niitä neljä riittävän samanlaista. Jos taivutellaan muotin, eli sabluunan mukaisesti, niin sitten saa kaikista vielä enemmän samanlaisia.

Seuraavaksi vuorossa oli sydänkoriste. Tässä kävi hirmuinen lottovoitto, koska yksi vanha "skrollin" muotti sattui sopimaan tarpeeksi lähelle alkuperäistä ideaa, jotain päätin kokeilla sillä. Eli jälleen raudat kuumaksi ja hommiin.

Sydänkoriste sopi oikein mainiosti sille varattuun tilaan.

Taivuttelun jälkeen osat kasauspöydälle. Tämä vaihe vaatii aina monen monta mittailua ja sovitusta ja pientä säätöä ennen, kuin pääsee katkomaan kaikki palaset oikeaan mittaan. Sen jälkeen hitsailin päädyt kasaan. Ja näytti ihan siltä kuin pitikin.


Valmis halkoteline. Viimeistelynä käytin teräsharjausta ja öljysin tuotteen pellavaöljyllä.

Kunhan vain on visio, niin tälläkin tavalla voidaan valmistaa näyttävä, funktionaalinen sisustusesine.
Mikäli sulla on jokin toive jostakin omanlaisesta sisustuselementistä, mutta et tiedä miten se toteutettaisiin. Ota yhteyttä, tehdään haaveista totta!




Comments